Yökylässä kansallispuistossa

– Onnistunut kokemus lähtee retkikohteen valinnasta. Mieti, mitä haluat nähdä ja kokea. Maisemia, helppoa saavutettavuutta vai kenties rauhaa ja yksinoloa? Mukavuusaluetta voi laajentaa vähitellen, eräopasopiskelija Suvi Koskela vinkkaa.

Kannattaa myös harkita, lähteekö yksin vai kaverin kanssa. Aikuistakin saattaa alkaa pelottaa yksin metsässä, kun nukkumaanmenoaika lähestyy. Varsinkin jo retkeilykokemusta omaavan kaverin seurassa pääsee helpommalla, kun kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta.

Koskela sanoo, että pahin virhe, minkä retkeilijä voi tehdä, on se, ettei kunnioita luontoa.

Viimeisin telttayökokemukseni on noin 25 vuoden takaa, mutta muistikuvat eivät ole vuosien saatossa haalistuneet. Serkkujen pihaan pystytetyssä harjateltassa yövyttiin neljän serkuksen voimin, ja epäonnekseni nukuin koko yön pää alamäkeen. Kylmä, nihkeä ja nuutunut ovat sanat, joilla kuvailisin lapsuuden telttailumuistoa.

On aika muuttaa kokemusta. Tällä kertaa olen valmistellut retkeä etukäteen. Aion nukkua yksin kahden hengen tunneliteltassa, jonka pystytystä olen harjoitellut jo ennen retkeä. Nukuinpa yhden yön mökin terassillakin, ja testasin makuupussin ja -alustan lämpöarvot. Niiden pitäisi riittää, tulevan yön alimmaksi lämpötilaksi on ennustettu 13 astetta.

Eroosiota ja ukkosen uhkaa

Yhden yön retkemme kohteeksi valikoituu matalan kynnyksen Äkässaivo, joka sijaitsee Muoniossa. Helteisen päivän ilta on lämmin ja rinkka alkaa nopeasti hiostaa selkää, kun kuljemme kivikkoista polkua kohti jyhkeää Seitapahtaa ja Äkässaivoa. Ohitamme kulttuurihistoriallisesti arvokkaat suojelukohteet ja nousemme portaat Äkässaivon kodalle.

– Mikä on hyvä telttapaikka? tiedustelee tuleva eräopas.

Skannaan katseellani kodan ympäristöä. Nuotiopaikka, huussit, puuvarasto, risteileviä polkuja ja pääosin tasaista ja kuivaa kangasmaastoa. Hetken ihmeteltyäni huomaan tasaisen kohdan, joka erottuu hiukan kuluneena muusta maastosta. Suuntaan tutkimaan paikkaa lähemmin, hyvältä näyttää – ei kiviä, juuria tai kuoppia. Suvi vahvistaa epäilykseni: tässä on telttailtu ennenkin, ja koska emme haluaa kuluttaa herkkää luontoa enempää, käytämme jo olemassa olevia telttapaikkoja.

Äkässaivo on helppo retkikohde, jonka lähelle pääsee autolla. Kota antaa suojaa, jos sää käy yön aikana hankalaksi.

Muista aina retkeillessäsi tarkistaa, missä teltan saa pystyttää.

Kesken teltan pystytyksen kuuluu etäistä kolinaa. Cityretkeilijän ensimmäinen ajatus on, että läheisellä Aakenuksentiellä rymistelee kuorma-auto, ja jatkan tyynesti kiilojen painamista pehmeään maaperään.

– Se oli muuten ukkonen. Toivottavasti se ei ole tulossa tänne päin, kommentoi Suvi ja tähyilee pilviä.

Aurinko paistaa ja leppälintu laulaa, eikä painostavasta ilmasta ole tietoakaan. Nopeasti vaihtuvat säät ovat kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, ja tutkailemme sääennusteita eri nettipalveluista.

– Jos se tulee päälle, me voimme mennä suojaan kotaan. Tuulenpuuskat saattavat kuitenkin kaataa puita tai irrottaa oksia, jotka voivat vahingoittaa telttoja.

Ennusteet lupaavat ukkosta Kolarin kirkonkylälle, ja jyrinä pysyttelee vaimeana. Rukoilen retkeilyjumalia, että ilta jatkuisi yhtä leppoisan aurinkoisena kuin tähänkin asti. Olemme siirtäneet retkeä jo kertaalleen ukkosten vuoksi, eikä paluu autolle houkuttele.

Kaikin aistein

Suvi antaa hyväksytyn arvosanan teltalleni, viimeistelee sivukiristykset ja tarkastaa kiilat.

– Kannattaa laskea, kuinka monta kiilaa laittaa maahan. Välillä telttapaikoilla näkee maahan unohtuneita kiiloja. Toinen asia, jota leiri- ja tulentekopaikoilla näkee, ovat avotulet metsäpalovaroituksen aikana.

Tänään varoituksia ei ole, ja teemme pienet tulet. Hiillosta odotellessa on aikaa nauttia kaikin aistein kesäillan rauhasta: pehmeästä ilta-auringon valosta mäntyjen rungoilla, kangasmetsän tuoksusta, käen kukunnasta ja leppeästä tuulenvireestä iholla.

Makuaistia pääsemme virittelemään purosta haetulla vedellä ja nuotiobanaaneilla. Hiilloksen lämmössä kypsynyt, folioon kääritty banaani kätkee sisälleen herkullisen suklaasisuksen.

– Varo, se on kuumaa! varoittaa Suvi, mutta poltan silti suuni, koska en malta odottaa herkun jäähtymistä.

Energiapitoinen iltapala pitää lämpimänä, kun on aika kömpiä yöpuulle. Joskin tänä yönä makuupussissa ei tarvitse hytistä. Toisin oli Suvin tämän kesän ensimmäisenä telttayönä.

– Heräsin useaan kertaan yöllä palellen. Se oli todella epämiellyttävää. Pohjoisen kesässä yölämpötilat saattavat yllättää ja laskea nollan tuntumaan, eikä kostea ilma paranna tilannetta. Makuupussin lämpöarvojen kanssa kannattaakin olla tarkkana, Suvi opastaa ja kehottaa katsomaan comfort-arvoa, joka tarkoittaa lämpötilaa, jossa useimmat – myös kokemattomat retkeilijät – nukkuvat yönsä mukavasti.

Makuualustaankin kannattaa panostaa. Kylmä hohkaa maasta, eikä lämminkään makuupussi riitä eristeeksi.

Toivottelemme hyvät yöt ja vetäydymme nukkumaan. On aivan valoisaa, yöttömässä yössä ei tarvitse pelätä pimeää. Muutenkin olo tuntuu levolliselta ja luonnonäänet rauhoittavilta. Voiko tämän ihanampaa ollakaan? Kauempana kukkuu jo tutuksi tullut käki, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa. Mitähän se ennustaa, toivottavasti hyvää retkeilykesää.

Kunnioita ja sopeudu

Herään aamulla lämpimästä teltasta, jonka yllä aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Nousen hiukan kankeasti ylös, kahdesta makuualustasta huolimatta kroppani on tottunut hiukan pehmeämpään petiin. Urheilukello kuitenkin suitsuttaa hyvää unenlaatua ja alhaista sykettä. Luonto rauhoittaa tutkitusti ja tunnen oloni kaikkea muuta kuin nuutuneeksi, nihkeäksi saati kylmäksi.

– Huomenta, kuuluu Suvin teltasta.

Kerron ylpeänä nukkuneeni hyvin, ja ihmettelemme hiljaista miljöötä – emme ole tavanneet muita ihmisiä koko retken aikana.

Aamiaisen ohessa keskustelemme luonnosta, joka toimii monen harrastuksen suorituspaikkana. Sana suoritus särähtää Suvin korvaan.

– Ajattelen, että olen pitkälläkin vaelluksella nauttimassa ensisijaisesti luonnosta, en suorittamassa tai keräämässä kilometrejä. Yhden tai kahden yön retkeltä haen rentouttavaa ja arjesta irrottavaa kokemusta. Sen saa kaikista parhaiten, kun ei katso kelloa tai kiirehdi.

Tiedustelen tulevalta eräoppaalta, mikä on kiireen lisäksi pahin virhe, jonka retkeilijä voi tehdä.

– Saanko sanoa yläkategorian virheen? Se on, että ei kunnioita luontoa. Siihen sisältyy piittaamattomuus sääolosuhteista ja maaston asettamista haasteista, retkietiketin laiminlyönti, roskaus ja laittomat leiri-ja tulipaikat. Luonnossa liikkuja voi vain sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja muistaa, että luonnossa ollaan kylässä ja pitäisi osata käyttäytyä sen mukaisesti.

Nämä sanat mielessä pakkaamme rinkat ja tarkastamme, ettei vierailustamme jää jälkeäkään. Patikkamatka parkkipaikalle on lyhyt, mutta sen aikana ehdimme jo suunnitella uutta retkeä. Suvilla on jo reittisuunnitelmakin valmiina.

– Kahden yön retkisuosikkini on Hietajärven pysäköintialueelta lähtevä Pahakurun kierros. Kyseessä on merkitty maastopyöräreitti, joten suunnistustaitojakaan ei tarvita ja maisemat ovat upeat.

Kuulostaa hyvältä, koska mennään?