Taulavuorten farmilla eletään perusasioiden äärellä

Leea Taulavuori loikkaa pihatieltä kapealle polulle, joka mutkittelee kohti Muonion kotiseutumuseota. Leean perässä kahlaa lauma lampaita – harmaita, mustia, valkoisia ja kirjavia villapalleroita keskellä lumista maisemaa. Paimenkoirat Hippu ja Fiina tarkkailevat jaloittelulenkillä olevan letkan etenemistä. Letka etenee maisemassa, joka sai lokakuun lopulla erityistä tunnustusta Lapin Maa- ja kotitalousnaisilta.

– Vuoden maisemateko, Teemu Taulavuori sanoo ylpeänä.

– Siinä plakaatissa lukee vain minun nimeni, mutta kyllä siihen kuuluisi Leeankin nimi. En vain hoksannut asiaa, kun tein hakemuksen kilpailuun, Teemu juttelee.

Kyseessä on neljän hehtaarin maa-alue, josta pieni pala on Taulavuorten ja loppuosa heidän naapureidensa omistamaa.

– Naapureille kuuluu iso kiitos tästä kaikesta, he ovat aivan loistavia. Heidän ehdoillaan olemme saaneet tehdä niittyä ja luontopolkua. Luontopolussa ovat mukana myös Muonion kunnan sivistystoimi ja kotiseutumuseo, Teemu kertoo.

Alkuperäisrodut kiehtovat

Palkittu maisema pitää sisällään peltoa, metsää ja ranta-aluetta. Ennen Taulavuorten toimia alueella kasvoi lähinnä rikkakasveja.

– Nyt niitty on leinikkivaltainen, Teemu sanoo.

– Kulleroakin löytyy ja metsätähteä, Leea jatkaa.

– Ei täällä tietenkään ole Etelä-Suomen kukkaloistoa eikä tulekaan, Teemu lisää.

Kesän alku on aina pieni jännitysnäytelmä.

– Koskaan ei tiedä, mitä sieltä lumien sulamisen jälkeen nousee. Niitty on jokaisen laidunkauden jäljiltä aina erilainen, Teemu kertoo.

Lampaat, jotka hypähtelevät Leean jalanjäljissä lumisella polulla, ovat kesäisin niityn työmyyriä ja maiseman muokkaajia. Samoin perheen lapinlehmät Hertta ja Sulo sekä suomenhevoset Hissu ja Tuhti.

Kun Taulavuoret 13 vuotta sitten asettuivat Muonioon ja nykyiseen taloonsa Lahdenrantaan, eläimiä oli vain kahden koiran verran.

– Olemme molemmat kotoisin Torniosta. Asuimme Rovaniemellä ja halusimme takaisin länsirajalle. Meillä molemmilla on aina ollut jonkinlainen maaseutukontakti, vaikka olemme kaupunkilaiskodeista, Leea kertoo.

Uusi koti Muoniossa tuntui heti omalta, mutta pihapiiri oli kovin tyhjä ja hiljainen.

– Pihassa oli hylätty sauna. Mietimme, että tulisiko siitä sauna vai kanala, Leea sanoo.

Ja kanalahan siitä tuli. Teemu toi Pudasjärven reissultaan kotiintuomisina laatikollisen maatiaiskanoja. Kun perheen tuttava Ismo Korteniemi vielä antoi lahjaksi pässin, dominoefekti oli valmis – pitihän pässille hankkia kaveri. Pässien myötä tulivat lampaat, ja kun koronapandemia sulki matkailua, Leviltä muutti Taulavuorille kaksi työttömäksi jäänyttä “koronaevakkolehmää”. Hevoset tulivat pihapiiriin pari vuotta sitten.

Leea pysäyttää lammasjoukkionsa hevostarhan eteen.

– Molemmat hevoset ovat suomenhevosia. Tamma ja puolitoistavuotias ruuna, Leea esittelee.

Teemu rapsuttaa tammaa.

– Alkuperäisrodut, kuten lapinlehmät ja suomenhevoset, kiinnostavat meitä erityisesti. Ne ovat monipuolisia selviytyjiä, joiden olemassaolosta pitää huolehtia. Ei meidän panoksella tietenkään yhtäkään rotua säilytetä, mutta teemme harrastajina oman osamme.

Arkea eläinten ehdoilla

Eläimet, niitty, monimuotoisuus ja jatkuvuus ovat merkittäviä arvoja Taulavuorille.

– Niittyhommakin lähti itse asiassa liikkeelle huolesta, jota koemme lastemme ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta, Leea sanoo.

Taulavuoria huolestuttaa myös maatalouden yksipuolistuminen.

– Maatalous on muuttunut valtavasti. Tilat ovat isoja ja niissä on vain yhtä eläintä. Samalla tautiriskit kasvavat. Maataloutta tarvitaan, mutta samalla kaipaan myös maailmaa, joka ei ollut niin tehokas, Teemu muotoilee.

Jonkinlaista tehokkuutta oman farmin pyörittäminenkin silti vaatii. Leea on päivätyössä esikoulun opettajana, Teemu terveyskeskuksessa ylilääkärinä.

– Herään joka aamu kello 5.40 ja jos on kovat pakkaset, nousen jo kello 5.30. Kovalla pakkasella lannat ovat tiukemmin kiinni maassa, Leea nauraa.

– Leea hoitaa hevoset, minä sorkkaeläimet ja lumityöt, Teemu jatkaa.

Vaikka arktiset olosuhteet vaikeuttavat arkea, Taulavuoret pitävät juuri tästä vuodenajasta.

– Nyt on aika kiva, kun eläimet on koottu tähän pihapiiriin. Huoltomatka on lyhyt ja näemme eläinten touhuja. Eikä ole sääskiä! Teemu sanoo.

Pakkanen on tietenkin pakollinen paha. Jo alkutalvesta Muoniossa hytistiin pakkasennätyksiä, kun mittari keikkui 30 asteen “pahemmalla” puolella.

– Olen taas löytänyt sarkavaatteiden ilon. Tässä oppii samalla pukeutumisesta. Ja karaistuukin, Teemu kehuu.

Eläimet on tietenkin hoidettava säällä kuin säällä.

– Meillä ei ole vielä lämpimiä huoltotiloja. Muuripataa lämmitetään kaksi kertaa päivässä, Leea kertoo.

Maatilan arki on yltänyt talon sisäsaunaan saakka.

– Ulkosaunassa on kanat ja sisäsaunassa hevosten kamppeita, Leea virnistää.

Ja jos farmin aamu on aina aikainen, ilta on yleensä aina myöhäinen.

– Kyllä se sinne kahdeksaan menee, että on kaikki tehty. Ei ole iltaisin ongelmaa unensaannin kanssa, Teemu hymähtää.

Taulavuoret kuitenkin toteavat, etteivät voisi kuvitellakaan elämää ilman omaa nelijalkaisten laumaa.

– Vastustuskyky, terapeuttinen vaikutus, hyötyliikunta, Teemu luettelee.

– Kaikki me vanhennumme, mutta jatkuvalla hyötyliikunnalla vaivat pysyvät loitommalla. Olen paljon paremmassa kunnossa nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Uskoisin, että kaikille tekisi hyvää rutiininomainen fyysinen arkiaherrus.

Lajinomaista elämää

Kun Leea on palauttanut lammaskatraan aitaukseensa, astelemme sisälle taloon. Eteisessä on useampi korillinen vitivalkoisia kananmunia ja keittiön tiskipöydällä naudanliha odottaa käsittelyä.

– Olemme lihan suhteen omavaraisia. Meillä asuu vielä kaksi kasvuikäistä poikaa kotona, eikä ole ruokalasku suurentunut, ehkä jopa vähän pienentynyt, Teemu sanoo.

– En ole koskaan ajatellut, että pitäisimme eläimille vanhainkotia. Vanhuus ei ole eläimelle tavoiteltava olotila, tavoitteena on terveys. Me kasvatamme ja säilytämme lajia, emme yksilöitä. Toisena tavoitteena on tarjota eläimille mahdollisimman lajinomaista elämää, hän jatkaa.

Vaikka Taulavuoret elävät unelmaansa, aina ei ole helppoa.

– Me olemme onneksi olleet niin tietämättömiä, ettemme ole edes osanneet pelätä haasteita. Mutta olemme löytäneet ratkaisuja, joita emme olisi voineet kuvitellakaan, Teemu sanoo.

Ja loppupeleissä kyseessä on kuitenkin harrastus.

– Emme me tätä rahasta tee, päinvastoin, kaikki rahahan tähän uppoaa, Teemu nauraa.

– Mutta se on meidän valintamme, tämä on meidän elämää. Me jätämme väliin ulkomaanmatkat, hän lisää.

Pientä helpotusta arkeen on kuitenkin tiedossa:

– Ajattelimme sen verran sääliä lapsiamme, että rakennamme sen lämpimän huoltotilan. Pääsisivät pojat joskus saunomaan sisäsaunassa, Leea nauraa.