Universumi kielen päällä

Tiedätkö miltä tuntuu olla kaamosiltana tunturin laella, sammuttaa otsalamppu ja kääntää katse kohti taivasta? Mitä kauemmin tapitat taivaankaaren triljoonia tähtiä, sitä syvemmältä yllä aukeava loputon maisema alkaa vaikuttaa. Omat kiireet katoavat, syke tasaantuu ja hengittäminen tuntuu käsittämättömän helpolta – miten pieni palikka sitä onkaan tämän kaiken keskellä.

Eikä tunne tietenkään ole sen hassumpi lumisateella. Lapsena siitä ehkä vain osasi nauttia enemmän – nappailla kaverin kanssa kilpaa lumihiutaleita kielen päälle, heittäytyä selälleen tekemään lumienkeleitä ja pyöritellä lumesta linnoja ja lumiukkoja.

Lumikaan ei ole vain lunta: kun perinteiset kuusisakaraiset lumikiteet syntyvät noin -15 asteen lämpötilassa, muissa lämpötiloissa voi syntyä esimerkiksi prisman tai neulan muotoisia lumikiteitä. Kun lumikiteet liittyvät toisiinsa, niistä muodostuu lumihiutaleita. Yhdessä lumihiutaleessa taas voi olla satoja lumikiteitä ja sata triljoonaa vesimolekyyliä. Kokonaan oma universuminsa siis.

Tänä vuonna talvi ja pakkaset kaappasivat Muonion syleilyynsä jo ennen varsinaista kaamosaikaa, lokakuun alussa. Alkutalven pakkasennätys tehtiin 24. lokakuuta Muonion uudella Oustajärven mittauspisteellä. Tuolloin mittari näytti -20 asteen lukemia. Sittemmin on jo kivuttu -30 asteen kylmemmälle puolelle.

Kuten usein sanotaan, talvi on vain pukeutumiskysymys – lämmintä päälle ja ulos. Ja muista, mitä korkeammalle menet, sitä vähemmän on pakkasta. Kun siis kylänraitilla on paukkupakkanen, ota lumikengät tai sukset alle ja suuntaa tunturiin. Tässä lehdessä on pari loistavaa kohdevinkkiä. Lisää löydät aiemmista Savu-lehdistä osoitteesta savulehti.com.