Oloksen talvireitit? Onhan niitä!

Olostunturi tunnetaan hiihtokeskuksena, jossa pääsee laduille ja laskettelurinteisiin. Entä jos haluaa nauttia Muonion maisemista kävellen tai pyöräillen? Tutustuimme Oloksen talvireitteihin ja haastattelimme Muonion kunnan reittivastaavaa Tero Kylä-Kailaa.

– Olokselta löytyy kuutisen kilometriä talvipolkuja, jotka ovat merkitty aurauskepeillä maastoon, Kylä-Kaila vastaa.

Kylä-Kaila ”tikutti” lumikenkäpolut testimielessä ja yllättyi, kun ihmiset löysivät tiensä heti reiteille. Lumikenkien sijaan ulkoilijat tosin suuntasivat reiteille tavallisilla kengillä. Tämän huomion jälkeen reittejä on hoidettu uudella lanalla, ja nyt pohja kestää myös pyöräilyn – jopa kapearenkaisella maastopyörällä.

– Levillä ja Ylläksellä toivotaan, että talvipoluilla ajetaan vain läskipyörillä, sillä leveät renkaat säästävät reittejä. Oloksen poluilla saa kuitenkin kulkea niin jalan, lumikengillä kuin kapea- ja leveärenkaisilla pyörillä. Mitä enemmän käyttöä on, sitä kovemmaksi reitti muodostuu, Kylä-Kaila sanoo.

"Toivon, että saisimme lisättyä talvipyöräilyä Muoniossa. Erityisen hienoa olisi, jos Pallaksen alueelle saataisiin talvipyöräilyyn soveltuva reittiverkosto", sanoo Tero Kylä-Kaila, joka kävi Oloksella polkemassa perheensä 9-vuotiaan kanssa.

Kylä-Kailan merkitsemille talvipoluille pääsee Hiihtokeskus Oloksen ylähissin ala-asemalta.

– Lenkkejä on kaksi, Oloksen metsäinen talvipolku ja Oloksen mäkinen talvipolku. Pyörällä ylälenkki on vaativa, ja koska siellä liikutaan vähemmän, pohja on pehmeämpi. Alalenkki on helpompi ja polkupohja kovempi.

Latu, jossa saa kävellä ja pyöräillä

Käyttäjät ovat tykästyneet polkuihin ja Kylä-Kailan korviin on kantautunut runsaasti positiivista palautetta, vaikka reittejä on toistaiseksi kilometreissä mitattuna vähän.

– Toivon, että saisimme lisättyä talvipyöräilyä Muoniossa. Erityisen hienoa olisi, jos Pallaksen alueelle saataisiin talvipyöräilyyn soveltuva reittiverkosto.

Talvipolut on merkitty maastoon aurauskepeillä. Maisemareitille ja Vaeltajan ristille taas pääsee seuraamalla karttaa ja opastekylttejä.

Polkujen lisäksi Olokselta löytyy noin kahdeksan kilometrin mittainen Maisemareitti, joka on yhteiskäyttöreitti. Talvella Maisemareitille on ajettu latu, mutta sillä saa myös kävellä, lumikenkäillä ja pyöräillä. Yhteiskäyttöreitille lähdetään hiihtokoulurakennuksen kupeesta, eli alahissiltä.

– Lisäksi Oloksen eteläpuolelle on tekeillä pisto, joka poikkeaa Maisemareitiltä Olosvuoman laavulle. Reittiä ei ole vielä kokonaan merkitty, ja pohja on aika pehmeä. Tällä hetkellä se kestää ehkä jalankulkijaa, mutta upottaa pyöräilijää. Tarkoitus on saada se ylläpidettävään kuntoon jo tälle talvelle.

Talvipolut näkyvät vaihtelevasti reittikarttapalvelussa, eli osoitteessa www.infogis.fi/muonio. Kartta ei aina pysy reittihoidon vauhdissa, eikä talvipolkuja etsivän kannata huolestua, vaikka polut eivät näkyisikään nettikartassa. Kulkijoita on sen verran paljon, että polut pysyvät kohtuullisessa kunnossa lumisateidenkin jälkeen.

Rauhaa ja kauneutta

Hiihtokeskus Oloksen pihapiiri on rauhallinen ja parkkipaikka löytyy helposti, kun saavumme viettämään ulkoilupäivää. Hiihtokeskus ei ole tänään auki, eikä hiihtäjiäkään näy. Aurinkoisen päivän innoittamana päätämme suunnata reilun kilometrin päässä sijaitsevalle Vaeltajan ristille, josta avautuvat maisemat ovat suositun naapurinsa, Särkitunturin, veroiset.

Opasteet ja reittikartta löytyvät ravintolan ja hiihtokoulun välistä. Vaeltajan ristille lähdetään alahissiltä ja lumikenkäilemme aluksi ladun reunassa, Maisemareittiä pitkin.

Reitti haarautuu noin puolen kilometrin jälkeen, mutta suuntaa ei tarvitse arpoa – Vaeltajan risti on erikseen merkitty opasteeseen. Latu vaihtuu tässä kohtaa moottorikelkkauraksi, joka on tamppautunut kovaksi edellisten päivien lumisateista huolimatta.

– Tuulivoimaloille on huoltoliikennettä, joka pitää reitin avoinna. Vähän samaan tapaan kuin Särkitunturilla on Metsähallituksen huoltoajoa, Kylä-Kaila kertoo.

”Lähdin käyttämään Utua tuntureilla”, muoniolainen Paula Sieppi kertoo.

Nousu on napakka, mutta nopeasti avautuvat maisemat palkitsevat puuskutuksen. Samassa kuulemme iloista koiran haukuntaa, eikä aikaakaan, kun kohtaamme muoniolaisen Paula Siepin ja Utu-koiran.

Paikalliselle luonnossa liikkujalle Muonion reitit ja polut ovat tuttuakin tutumpia, ja usein lenkit suuntautuvat suosittujen matkailukohteiden ulkopuolelle. Oloksen alueen reiteistä Sieppi nimeää käymisen arvoiseksi juurikin huipulle vievän reitin.

– Täältä näkee ympäristön. Läheinen laavupaikka eli Maisemakota on myös kokemisen arvoinen.

Siepin mukaan Oloksen talvireitit ovat mukavan rauhallisia, eikä ruuhkaa ole ollut.

– Juuri tuossa mietin, että turisteille pitäisi sanoa, että jos haluatte oikein kauniita ja oikein hiljaisia luontopolkuja, tulkaa Muonioon.

Jatkamme matkaa ylöspäin ja puurajan jälkeen Siepin sanat viimeistään lunastuvat: täältä todellakin näkee ympärillä avautuvan Muonion kauneuden – jyhkeän tunturijonon, jään ja lumen peittämät järvet sekä laajat metsäalueet.