Niin vain Muonio vei minutkin

Se oli viime syksyä. Pakkanen oli puristellut suomaan kohmeiseksi, ja jäähileet helisivät hiljalleen järvenrannan aalloissa. Harpoimme sieltä, missä jalat parhaiten pysyivät kuivina. Välillä oli pysähdyttävä ihastelemaan maisemaa.

Vähän jännitti. Onko se tuolla, edessämme kohoavien puiden takana – oma mökki, tarpeeksi erähenkinen, tarpeeksi kaukana kaikesta mutta silti järjellisesti saavutettavissa ympäri vuoden, ympärillä patikointimaastoa, lintumetsää ja hillasuota.

Vasta joulun korvalla lopulta löimme nimet papereihin. Päivää ennen jouluaattoa meistä tuli Muonion mökkiläisiä. Lapset eivät suostuneet aatoksi mökille – eihän joulupukki löytäisi sinne – mutta heti joulun välipäivinä hiihtelimme syksyllä tutuksi tulleen järven, ja vietimme ensimmäisiä öitä uudessa mökissämme. 9-vuotias kysyi, olemmeko nyt äkäslompololaisia ja muoniolaisia. Vastasin, että ainakin yhden jalan verran muoniolaisia.

Ehdimme etsiä meille sopivaa kohdetta useamman vuoden. Selvää on, että koronapandemian myötä syntynyt luonto- ja Lappi-innostus on näkynyt myyntimarkkinoilla. Sopivalta kuulostavien kohteiden kanssa sai olla kärppänä liikenteessä. Sen meille oikean mökin odottelu kuitenkin kannatti.

Jos sinulla on vielä oma Muonion tilus etsinnässä, pääset tänä keväänä lääkitsemään Muonion kaipuutasi kotisohvalta, Suuren Seikkailun uusilla jaksoilla. Iloksemme saimme tässä lehdessä ensimmäisinä julkistaa, että suositun seikkailu-realityn uusin kausi on kuvattu Muonion upeissa maisemissa. Tätä sohvaseikkailua suosittelemme kaikille Lapin luonnosta ja maisemista nauttiville.