Maapallolla ei ole seiniä, luonto on kaikkien asia
Muonion ja Kolarin Luonto ry puhuu luonnon ja ympäristön puolesta.
Yli satavuotias hirsitalo Muonion Kätkäjärven kupeessa pitää Anja ja Jaakko Alatalon kiireisinä. Pelkästään pirtissä on viisi tulipistettä. Edes osan talosta lämpimänä pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.
“Työleiriksi pojat tätä sanovat, kun käyvät kylässä”, Anja nauraa.
Talon ympärillä kasvaa Ylimuonion komeaa ikimetsää, joka jatkuu kohti pohjoista, aina Enontekiön kunnan rajalle saakka. Pitkät rungot taivuttelevat kohti taivasta.
“Enontekiön puolelta yhteismetsä on parturoitu. Siellä on aika karmeat näkymät. Tämän meidänkin metsämme eräs maanomistaja olisi halunnut ostaa ja hakata maan tasalle”, Jaakko toteaa.
Alatalot eivät myyneet. Omalta tontilta löytyy puuta omiin tarpeisiin, enempää ei oteta.
“Metsän omistajia ei valisteta tarpeeksi siitä, että on muitakin vaihtoehtoja kuin paljaaksi hakkuu. Metsällä menee 140 vuotta, että se uudistuu. Metsää voi hoitaa myös jatkuvan kasvatuksen mukaisesti. Tietenkin avohakkuut ovat metsäyhtiölle helpompia ja halvempia.”
Lohesta liikkeelle
Metsä, luonto ja ympäristö ovat Alataloille sydämen asia.
“Mistä muualta ihminen saa voimaa? Me olemme kaikki osa luontoa. Ihminen vain on sen pahin osa”, Jaakko tiivistää.
Jaakko on Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) Lapin piirin hallituksen jäsen sekä SLL:n Muonion ja Kolarin Luonto ry:n hallituksen jäsen. Hän on ollut mukana yhdistyksen riveissä 80-luvun alusta. Tuolloin perustettiin paikallisyhdistys, joka kulki nimellä Muonion Luonto ry.
“Lohen pelastamisesta se lähti. Tornion-Muonionjoki on aina ollut auki, siellä ei ole ollut luonnottomia esteitä lohen nousulle, mutta merialueen pyynti oli niin suurta, että se vaikutti lohen nousuun.”
Muonion Luonto ry herätteli keskustelua lohen tilanteesta painokkailla lehtikirjoituksilla ja käymällä lähetystöinä eduskuntalossa ja ministeriöissä.
“Kun saimme SLL:n tuen asialle, siitä tuli valtakunnallinen. Syntyi Tornion-Muonionjokiseura. Oli käänteentekevä hetki, kun meripyyntiä ruvettiin rajoittamaan”, Jaakko muistelee.
Käyttösuunnitelmalla suojattiin metsää
Lohi ja lohen meripyynti ovat vielä vuosikymmeniä myöhemminkin tapetilla, mutta rinnalle on tullut myös uusia luonto- ja ympäristökysymyksiä. Nyt huomio on keskittynyt kaivoshankkeisiin, jotka vaikuttavat paitsi jokeen ja loheen myös ympäristöön laajemmassa mittakaavassa.
“On aika hullua, että Euroopan ainoa kunnollinen lohijoki pilattaisiin parinkymmenen vuoden työpaikkojen takia. Jäljelle jäävät vain valtavat montut, joita luonto ei koskaan kuittaa pois. Kaivoslain uusiminen meni kaikkineen ihan häneksi. On todella pelottavaa, kuinka kuka tahansa voi tulla nurkan juureen tekemään koeporauksia. Varaus- ja valtausmaksut ovat niin mitättömiä, että onnenonkijoita kyllä riittää.”
Valtaukset ja kaivoshankkeet uhkaavat myös metsiä – siinä missä hakkuutkin. Palaamme takaisin ikimetsiin. Niitä on jäljellä enää vain muutama prosentti koko Suomen metsäpinta-alasta. Ylimuoniossa ikimetsää on saatu suojattua hakkuilta seuraaviksi 40 vuodeksi Ylimuonion valtionmaiden käyttösuunnitelmalla.
Tilanne on nyt vakaa, mutta kuten Jaakko toteaa, “aikamoisen mekkalan tulos se oli”.
Ylimuonion alueelle perustettiin paikallinen yhteistyöryhmä seuraamaan käyttösuunnitelman toteutumista ja vaikuttamaan toimenpidesuunnitelmien sisältöön. Työryhmässä on edustus matkailuyrittäjistä, paliskunnasta, kyläyhdistyksistä, Muonion Luonto Ry:stä, Muonion Riistanhoitoyhdistyksestä, Muonion kunnasta, Muonion Yrittäjät ry:stä ja Metsähallituksesta.
Nuoret, lähtekää mukaan toimintaan!
Vaikka Alatalo on vaikuttanut ikänsä luonnonsuojelun saralla ja nähnyt useita hienoja onnistumisia, pitää hän itseään peruspessimistinä.
“Onhan se tietenkin hyvä, että edes yritetään”, hän hymähtää.
“Mutta kun katsoo maailmanlaajuisesti asioita, jälkipolvien tulevaisuus huolestuttaa. Ilmastonmuutos liittyy kaikkeen ja se on jokaisen asia. Brasilian sademetsien kaatamiset saattavat tuntua etäisiltä, mutta maapallolla ei ole seiniä. Suomi ei ole omassa kuplassaan.”
Kun Muonion Luonto ry liitettiin pari vuotta sitten Kolarin yhdistykseen ja syntyi vireä Muonion ja Kolarin Luonto ry, heräsi Jaakossakin uutta toivoa – nyt taas tapahtuu.
“Haaveilen, että saisimme nuoriakin mukaan yhdistyksen toimintaan ja sukupolven vaihtumaan. Muonion ammattikoulussa on nuoria opiskelemassa luontomatkailun ammattitutkintoa. Heidän olettaisi olevan kiinnostuneita luonnonsuojelusta.”
Jaakko toteaa, että koronavuodet viimeistään ovat osoittaneet, kuinka suuri merkitys luonnolla on ihmisen hyvinvoinnille. Pariskunta kokee itsensä onnekkaaksi hirsitalossaan, keskellä hiljaisuutta ja kaukana lähimmistä katuvaloista.
“Se vain valitettavasti on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä haasteteellisempaa on asua syrjässä ja varsinkin näin isossa pytingissä. Viihdyn metsässä jalkapatikassa, mutta häveten täytyy tunnustaa, että polttopuita vedän moottorikelkalla metsästä. Kun ei ole hevosta”, Jaakko hymähtää.
Nyt tapetilla Muonion ja Kolarin Luonto ry:ssä
Yhdistyksen ajankohtaiset teemat ovat tällä hetkellä virtavesien kunnostaminen, paikallisluonnon suojelu ja Aalistunturin kansallispuistoaloite. Lisäksi yhdistys julkaisee lausuntoja ja tiedotteita sekä järjestää yhteisiä retkiä. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Keijo Taskinen.