Harrinivan Jouni Pietikäinen tuntee kosken
Jounille lapsuuden leikkipaikasta on tullut aikuisiän työpaikka. “Kyllähän minä täältä olen jonkun kerran koittanut karata, mutta aina olen päätynyt takaisin. Muonio on perheelliselle hyvä paikka asua ja tehdä töitä.”
Harrinivassa valmistaudutaan parhaillaan tämän kesän koskenlaskukauden avaukseen. Savu-lehti bongasi Muonionjoen rannalta Harrinivan yrittäjäperheen vesan Jouni Pietikäisen, joka oli juuri tehnyt vesiskootterilla kierroksen Muonionjoella.
– Vesiskootterilla käydään katsomassa veden korkeutta ja vähän suunnitellaan reittejä. Normaalikesänä tässä on tähän aikaan toista metriä enemmän vettä, Jouni kertoo.
Kesän ensimmäiset asiakkaat ovat alkaneet jo kesäkuun alussa soitella, että joko pääsee laskemaan koskea.
– Veneet on jo valmiina, Jouni nyökkää kohti rannan toista laitaa, jossa on rivissä harmaita kumiveneitä.
Pietikäisen veljekset ovat tätä nykyä kaikki omistajina ja töissä Harrinivassa: Antti markkinoinnissa ja Kalle, Jouni ja Jussi ohjelmapalvelupuolella. Sisko Niina Pietikäinen lähti pari vuotta sitten Harrinivan toimitusjohtajan pallilta matkailualan töihin Norjaan.
– Tuossa muuten onkin Kalle, Jouni vinkkaa kohti kuorma-autoa, joka tuuppaa ison sinisen kontin aivan rannan tuntumaan.
– Sieltä tulee juhannuskokkotarpeita, Jouni selvittää.
Jouni lukeutuu Harrinivan omistajiin, mutta miehellä on myös oma yritys, Arctic Flow.
– Jeriksellä juoksen talvet safarihommissa, kesät lasken asiakkaiden kanssa koskea.
Ja koskea saakin laskea läpi kesän aivan urakalla: parhaimmillaan on päivittäin toistakymmenentä laskua.
– Mutta on se hauskaa, mies nauraa.
– Koskenlasku on upea ohjelmapalvelu. Kuuteen kilometriin mahtuu neljä koskea ja hieno draamankaari.
Perheyrityksessä on piisannut perheen pojille töitä pennusta saakka. Jouni syntyi vuonna 1981, juuri ennen kuin toiminta lähti laajenemaan.
– Tekemistä on riittänyt aina. Ja mukavia muistoja on. Vaari kulki saksanpaimenkoiran kanssa rannassa ja laitteli milloin mitäkin. Oli vesiliukumäkeä ja systeemiä. Leikittiin paljon, mutta aina kun oli tarjolla jotain pikkuhommia, ne tehtiin. Koiratarhalla on jäänyt erityisesti ensimmäiset kakankeruut mieleen, Jouni nauraa.
– Katselin tarhaa ja mietin, että enää 200 kikkaretta jäljellä. Lämpöisiä muistoja, mies virnuilee.
Mutta jokin Muoniossa ja perheyrityksessä on aina kiehtonut.
– Kyllähän minä täältä olen jonkun kerran koittanut karata, käynyt etelässä koulutkin, mutta aina olen päätynyt takaisin. Ja nyt tietenkin kun on perheenlisäystäkin tullut, on mukava asua täällä Muoniossa. Muonio on lapsiperheelle hyvä paikka.